Osallistuin viime viikolla Alma Talentin Kouluttajaklubi-tapahtumaan, jossa kuultiin Anni Laurilan puheenvuoro työelämän ja koulutuksen murroksesta. Puheenvuoro herätti osallistujissa runsaasti keskustelua ja kysymyksiä. Oli erittäin virkistävää kuulla ajatuksia erityisesti kouluttajana toimivien henkilöiden näkökulmasta.
Keskustelussa nousi esille erittäin tärkeä kysymys siitä, kuinka valmiita ihmiset ovat itse oppimaan ja ylipäätään näkemään vaivaa oppimisen eteen. Useat kouluttajat vaikuttivat jakavan kanssani ajatuksen siitä, että erityisesti asiantuntijakoulutuksissa yksi kouluttajan tärkeimmistä tehtävistä on tarjota koulutuksen osallistujille mahdollisuuksia pärjätä huomisen työssä. Valitettavasti osallistujat eivät aina jaa tätä näkemystä, vaan heille on tärkeämpää saada selkeä vastaus johonkin konkreettiseen tämän päivän ongelmaan. Tuo ongelma voi esimerkiksi olla tekninen kysymys jonkin tietyn markkinointityökalun toiminnasta. Parhaassa tapauksessa vastaus auttaa osallistujaa käyttämään työkalua ja etenemään työssään. Pahimmillaan tuo työkalu päivittyy pian tai lakkaa jopa toimimasta, jolloin osallistuja on jälleen samassa tilanteessa. Pitkällä tähtäimellä olisi kenties ollut hedelmällisempää pohtia kokonaisvaltaisesti organisaation markkinointia ja siihen liittyvää strategiaa. Yksinkertainen ja selkeä vastaus on kuitenkin usein helpompi vastaanottaa.
Joskus näitä yksittäisiä kysymyksiä ja konkreettisia vastauksia tietenkin tarvitaan. Moniin näihin pienempiin ongelmiin löytyy kuitenkin usein melko nopeasti vastaus esimerkiksi verkosta. Sen sijaan laajoihin, kompleksisiin ongelmiin, kuten vaikka organisaation markkinointistrategian laatiminen tai suuren IT-muutoshankkeen onnistunut jalkautus, ei ole yksiselitteistä tai oikeaa vastausta. Mielestäni tämän tyyppiset ongelmat ovat usein niitä, joihin asiantuntijan pitäisi kokea tarvetta ja halua saada tietoa ja osaamista. Tulevaisuuden asiantuntijatyössä on todennäköisesti yhä enemmän tarvetta abstraktimmille huomisen taidoille, joihin liittyvää ongelmaa ei välttämättä vielä ole olemassa tai se ei ole selvästi havaittavissa. Tällöin uuden oppimisen eteen pitää olla valmis näkemään vaivaa. Usein kaivataan myös sisäistä motivaatiota ja halua kehittyä entistä paremmaksi osaajaksi.
Vanhaa sanontaa lainatakseni, antamalla valmiiksi ongitun kalan autat ihmistä yhden päivän, mutta opettamalla tämän kalastamaan autat koko loppuelämän. On paljon helpompaa sekä antaa että ottaa vastaan se valmiiksi ongittu kala. Joskus tulee kuitenkin se päivä, kun kalatoimitus ei saavukaan. Tuolloin kyvystä kalastaa saattaa muodostua kullanarvoinen taito. Vielä kaukonäköisempi pohtii myös muita mahdollisuuksia ravinnon hankkimiseen ja keksii esimerkiksi Nyhtökauran tai Härkiksen. Näissä tunnelmissa siirryn juhannuksen viettoon!
 |
| Anni Laurila puhumassa Alma Talentin Kouluttajaklubilla 13.6.2019 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti