Ajatuksia maker-kulttuurista

Osallistuin viime viikolla ITK-päiville Hämeenlinnassa. Tapahtuma oli todella antoisa erityisesti kohtaamisten osalta: tapasin pitkästä aikaa entisiä työkavereita, pääsin juttelemaan kasvokkain monien verkkokoulutuksiini osallistuneiden opettajien kanssa sekä verkostoiduin uusien tuttavuuksien kanssa. Varsinaisessa ohjelmassa näkyi monessa muodossa tällä hetkellä ajankohtaisia teemoja: AR/VR, tekoäly, maker-kulttuuri, oppimisanalytiikka, pelillisyys, robotiikka… Pääsin itse osallistumaan Educraftorin järjestämään workshopiin nimeltä EMTI Jam - maker-kulttuuri ottaa tilan haltuun. Työpajan toteutus itsessään oli mielenkiintoinen ja antoi itsellenikin uusia ajatuksia omien koulutusten toteutukseen.

Työpajan aikana eräs osallistujista nosti esille kysymyksen siitä, mitä maker-kulttuuri oikeastaan on ja mitä sillä tarkoitetaan. Kysyjä itse oli kyllä törmännyt termiin, mutta sen tarkempi määritelmä oli jäänyt vielä hieman hämärän peittoon. Kysymys herätti alkuun muissa osallistujissa ehkä hieman epävarmuutta, mutta hiljaisen alun jälkeen syntyi hyvää keskustelua ja osallistujat kuvasivat itse kukin käsitystään maker-kulttuurista. Kuultuaan toisten tulkintoja maker-käsitteestä kysyjä totesikin, että meidänkin koululla on jo maker-tilan alku ja maker-kulttuurin tyyppistä toimintaa. Kysyminen siis kannattaa aina!

Jäin tämän pohjalta itse pohtimaan tällä hetkellä trendikkäitä käsitteitä, kuten maker-kulttuuri, design-ajattelu, jammailu, tekoäly, innovaatioprosessi ja STEAM. Monet puhuvat näistä, mutta välttämättä kaikille ei ole ihan selvää mistä puhutaan, tai ainakin tulkinnat ovat hieman erilaisia. Ainakin itse olen ollut usean käsitteen äärellä alkuun hiukan hukassa: käsitteeseen kyllä tuntuu törmäävän kaikkialla, mutten oikein saa kiinni sen konkreettisesta tarkoituksesta ja sisällöstä. Vaatii paljon rohkeutta kysyä ja tuoda oma tietämättömyytensä esille, varsinkin jos ympäristö antaa olettaa, että aiheen pitäisi olla jo tuttu.

Miten sitten itse ymmärrän maker-kulttuurin ja kuinka lähtisin määrittelemään sitä? 

Itse käsitän maker-kulttuurin siten, että oppilaille annetaan vapaus tutkia, kokeilla ja tuottaa omannäköisiä ratkaisujaan. Työskentely tapahtuu jonkinlaisissa tiimeissä ja keskustelu, erilaisten taitojen hyödyntäminen ja innovointi korostuvat. Yritys ja erehdys ovat sallittuja, sillä oppiminen tapahtuu kokeilun kautta. Tutkittava aihepiiri voi olla jollain tapaa rajattu, mutta ei liian tiukasti.  Näen tärkeäksi myös sen, että toisten tekemiin ratkaisuihin on mahdollista tutustua ja sitä kautta oppia uutta. Työskentelyyn pitää myös olla tarpeeksi aikaa.

Mikäli lähtisin nyt suunnittelemaan omaa maker-tilaa, siellä olisi sekä rakentelun mahdollistavaa teknologiaa että perinteisiä materiaaleja. Tilaan kuuluisi esimerkiksi liikuteltavia pöytiä ja tuoleja, reilusti liikkumatilaa, iso green screen -seinä, 3D-tulostin, VR-laseja, micro:bittejä lisäosineen, erilaisia perinteisiä käsityö- ja askartelutarvikkeita, tietokoneita ja mobiililaitteita, kuvauskolmijalkoja, musiikin tuottamiseen sopivia välineitä… Tilan tulisi olla inspiroiva ja houkutteleva ja sitä tulisi kehittää käyttäjien toiveiden pohjalta.

Maker-kulttuuria on jo nähtävillä monissa kouluissa, mutta olisi hienoa, jos se yleistyisi ja vakiintuisi osaksi koulujen arkea. Onneksi parhaillaan on menossa useita hankkeita, joiden avulla maker-toimintaa pyritään juurruttamaan. Esimerkiksi Make it now! -yhteishankkeen tavoitteena on luoda peruskoulun maker-tekemisen polku.  

Opetustuokio: nettikiusaaminen ja Book Creator

Tämä teksti on kirjoitettu 26.4.2016, eli lähes tasan kaksi vuotta sitten. Jostain syystä se oli jäänyt pyörimään luonnoksiin, mutta nyt päätin vihdoin julkaista sen. Olipas muuten hauska palata hetkeksi menneeseen! Tämänkin projektin olin lähestulkoon unohtanut.

Sain muutama viikko sitten toiveen tulla kertomaan alakoulun oppilaille nettikiusaamisesta sekä opettamaan Book Creator -sovelluksen käyttöä. Alkuun pyyntö tuntui jotenkin haastavalta ja olisin melkein halunnut jättää nettikiusaamisosuuden pois. Keskusteltuani asiasta kollegoideni kanssa ja pohdittuani aihetta useamman kerran kokonaisuus alkoi kuitenkin lopulta hahmottua. Kävin tällä viikolla vetämässä tuon tuokion sekä 3-4 että 5-6 luokkien kanssa. Tuokio onnistui sen verran hyvin, että päätin jakaa sen muidenkin saataville. Tässä kahden oppitunnin mittaisessa tuokiossa yhdistyy siis mm. parityöskentely, tiedonhaku, omien laitteiden käyttö opiskelussa (BYOD) sekä uuden sovelluksen (Book Creator) käytön opettelu, teemana nettikiusaaminen. 

Kyseisessä koulussa ei aikaisemmin ollut käytetty omia laitteita opetuksessa, joten koteihin laitettiin etukäteen tiedote asiasta sekä yleensä teemapäivästä. Apuna käytettiin Joensuun Mediakeskuksen BYOD-pohjaa. 

Aloitin tuokion esittelemällä itseni oppilaille ja kertomalla, mitä kahden seuraavan tunnin aikana on tarkoitus tehdä. Tämän jälkeen puhuin heille hieman nettikiusaamisesta, painottaen konkreettisia esimerkkejä. Molemmissa luokissa suurimmalla osalla löytyi puhelimesta WhatsApp, joten otin monet esimerkit sieltä (ryhmäkeskustelun ulkopuolelle sulkeminen, ilkeät viestit, kuvien levittäminen ilman lupaa...). Pidin puheosuuden lyhyenä, mutta halusin kuitenkin saada oppilaat ajattelemaan asiaa konkretian avulla.

Seuraavaksi neuvoin lyhyesti Book Creatorin käytön oppilaille ja näytin esimerkkirungon, jota voi käyttää pohjana omalle kirjalle. Esimerkissä oli kolme pääkohtaa: mitä nettikiusaaminen on, mitä tehdä jos sinua kiusataan netissä ja mitä tulisi tehdä jos havaitset nettikiusaamista. Sovimme, että kirja koostetaan koulun laitteelle, tietoa saa hakea omilla laitteilla ja ensin työstetään teksti, lopuksi kuvat/piirrokset. Tämän jälkeen oppilaat lähtivät pareittain etsimään tietoa ja työstämään kirjaa. 

Työskentely lähti erittäin hyvin käyntiin molempien luokkien kanssa. Kun tietoa alkoi olla hyvin kasassa, kerroin oppilaille Internetissä olevista kuvista ja niiden käyttöluvista. Tämän jälkeen kokeilimme kuvien hakua CC Searchilla. Molemmissa luokissa tämä oli uusi juttu. 5-6 luokassa saimme parin oppilaan kanssa herkullisen keskustelun Internetissä olevista kuvista ja musiikista. Vaikka oppilaat aluksi hieman änkyröivätkin asian kanssa, oli keskustelu varmasti heille hyödyllinen ja herätti ajatuksia myös muiden luokkalaisten mielissä.

Lopuksi tallensimme oppilaiden tuotokset. Ensimmäisen luokan kanssa lähetimme kaikki kirjat AirDropilla yhdelle laitteelle ja tallensimme ne laitteen iBooksiin. Toisen luokan kanssa lähetimme kirjat AirDropilla pdf-muodossa minun laitteelleni Dropboxiin omaan kansioonsa. Kansion linkin lähetin opettajalle sähköpostilla. Tallennuskäytännöissä olisi hieman miettimistä ja hiomista, mutta nyt mentiin näillä. Molemmat luokat aikoivat vielä perehtyä yhdessä kirjoihin ja toivon, että aihe herättää keskustelua. 

Molemmat luokat työskentelivät erittäin hyvin ja oppilaat selvästi heräsivät pohtimaan aihetta. Sain päivän aikana kuulla luokkien kiusaamiseen liittyvästä historiasta sekä millaista työskentely luokissa yleensä on, enkä olisi kyllä näitä itse arvannut. Lisäksi oppilaiden työt olivat aivan mainioita: sovelluksen käyttö tuli selvästi tutuksi ja sisältö oli erittäin laadukasta. Harmi, etten hoksannut pyytää keneltäkään lupaa julkaista teoksia! 

Joskus omalle epämukavuusalueelle astuminen selvästi kannattaa. Kiusaaminen on arka ja hankala aihe, joten en mielelläni olisi siihen tarttunut, varsinkin kun minua pyydettiin luennoimaan aiheesta oppilaille. Kiusaaminen on kuitenkin niin merkittävä aihe, etten voinut sivuuttaa sitä, vaan ratkaisin asian keksimällä mieluisamman tavan käsitellä aihetta. Lisäksi rohkaistuin asian suhteen, kun pohdin omia vahvuusalueitani: sosiaalinen media on omaa osaamisaluettani ja tiedän melko hyvin, mitä palveluja ja millä tavoin nuoret käyttävät, myös kiusaamiseen. 

Kokeilu lähi- ja verkkokoulutuksen yhdistämisestä

Vierailin tällä viikolla Jämsässä kouluttamassa varhaiskasvattajia TVT:n monipuoliseen hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa. Ensimmäinen lähikoulutuspäivä pidettiin ennen pääsiäistä ja nyt oli vuorossa toinen lähipäivä. Eräs osallistuja laittoi koulutusta edeltävänä päivänä sähköpostia, jossa kertoi sairastelleensa ja pitävänsä vielä yhden ns. tervepäivän ennen töihin paluuta. Tuo päivä sattui juuri koulutuspäivälle, mitä hän harmitteli kovasti, sillä hän ei olisi halunnut jättää koulutusta väliin. Hän kysyikin, voisiko osallistua koulutukseen kotoaan verkon kautta. Lupasin, että kokeilemme asiaa.

Koulutuspäivän koittaessa avasin koulutustilasta Adobe Connect -yhteyden toipilaalle. Laitoin koneelta näytönjaon päälle ja heijastin saman näytön seinälle. Näin etäosallistuja näki täsmälleen samat tietokoneelta näyttämäni asiat kuin lähiosallistujatkin, sekä saimme hänen chat-viestinsä kaikkien osallistujien näkyville. Lisäksi pidin mikrofonia koko ajan auki, joten hän kuuli koulutustilasta minun puheeni sekä osallistujien kommentteja. Kauempaa tulleita kommentteja toistin välillä koneen vieressä, jotta ne välittyisivät selkeämmin perille. 

Jännitin hieman etukäteen, kuinka tämä ratkaisu onnistuisi. Minulla ei esimerkiksi ollut mitään erillistä mikrofonia mukana ja käytössä oli ainoastaan langaton verkko. Kaikki sujui kuitenkin mainiosti! Etäosallistuja näki ja kuuli hyvin kaikki ohjeet ja pystyi työskentelemään samalla tavalla kuin lähiosallistujatkin. Samoin kuin kaikilta muiltakin osallistujilta, kyselin välillä etäosallistujalta kuinka hommat sujuivat ja annoin hänelle palautetta. Hän kommentoi meidän suuntaamme chatin kautta. Lisäksi etäosallistujan oma aktiivisuus toi ihanaa tunnelmaa: hän esimerkiksi jakoi chatin kautta omia kokemuksiaan ja ideoitaan toisille. Näin hän pystyi olemaan tasavertaisesti keskustelussa mukana. 

Mikäli etäyhteyden päässä olisi useampi osallistuja, pitäisi koulutuksen toteutusta ja teknologiaratkaisuja pohtia hieman tarkemmin. Tällaiseksi pikaratkaisuksi lopputulos oli kuitenkin suorastaan erinomainen! Mukavaa, että etäosallistuja oli itse aktiivinen ja keksi ehdottaa tätä ratkaisua. Itselleni jäi positiivinen kokemus verkko- ja lähikoulutuksen yhdistämisestä. Olisikin joskus mielenkiintoista kokeilla sellaista koulutusta, jossa useampi osallistuja olisi etänä mukana. Kaikkea hienoa se teknologia mahdollistaakin!

Ensi viikolla onkin luvassa lisää tutustumista teknologian mahdollistamiin huippujuttuihin ITK-päivillä Hämeenlinnassa. Toivottavasti tavataan mahdollisimman monen kanssa!